Tausta ja historia

Joku on joskus sanonut että ”staffi tuntuu kovalta käteen, se on painava sylissä. Sen ulkomuoto, etenkin läähättäessä, saattaa näyttää pelottavalta ja vihaiselta, mutta sen sisus on täyttä kultaa, rakkautta ja hellyyttä”. Tästä olen samaa mieltä. Näin lapsiperheellisenä voin sanoa, että staffi sopii luonteensa puolesta erinomaisesti lapsiperheeseen. Se on muksujen kanssa omassa elementissään. Se osaa säädellä voimansa leikittäjänsä mukaan ja korkean kipukynnyksensä vuoksi ei hermostu rajuistakaan leikeistä, päinvastoin, nauttii vauhdikkaasta menosta. Lapsi ei kuitenkaan sovellu ulkoiluttajaksi staffille. Voimaa ja vauhtia on liiaksi pienille taluttajille.

Avoimen ja ystävällisen luonteensa vuoksi vahtikoiraksi staffeista ei yleensä ole, kouluttamalla kylläkin. Tosipaikan tullen staffi kyllä varmasti puolustaa omistajaansa.

Staffi on suuri haaste toko-kentillä, mutta kun oppi menee perille, saat siitä itsellesi upean harrastuskoiran. Se vaatii omistajalta aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta palkitsee lopulta.

Staffin kanssa voi kokeilla hyvinkin monipuolisesti eri harrastuslajeja. Agilitya, tokoa, rally-tokoa, raunioita yms…

Staffi on perusperhekoira. Se soveltuu hyvin kerrostaloon/rivitaloon. Harvoin kuulee staffin haukkuvan, mutta oma tyyli staffeillakin on kommunikoida. Se on ulinan ja murinan sekasotku joka ei naapuriin kuulu. Pihakoiraksi näistä ei ole ohuen karvapeitteensä vuoksi. Parhaimmillaan staffi on, kun se saa olla perheensä mukana, staffin mielestä joka paikassa.

Staffi on siitä upea koira, että se jaksaa pitkiäkin lenkkejä, mutta jos mammaa joskus laiskottaa, niin kestävät ajoittain lyhyemmätkin lenkit. Tosin sen huomaa lihaksistossa hyvin nopeasti ja kotona energiaa täytyy sitten purkaa pieniin askareihin.

Staffin kekseliäisyys ja vilkkaus kiehtovat. Tämä on RakkausPakkaus <3

Staffin historiaa

Aluksi bulldogin tyyppisiä koiria käytettiin taistelemaan karhuja ja härkiä vastaan, mutta myöhemmin suositummaksi lajiksi tuli koira vastaan koira taistelut. Tämän tyyppisissä taisteluissa koirien tuli kuitenkin olla nopeita ja ketteriä. Tästä syystä bulldoggia kevennettiin lisäämällä siihen terrieriverta. Näin syntyi bull-and-terrier-koira, jolla oli bulldogin voima ja sitkeys, sekä terrierin nopeus ja peräänantamattomuus. Tämä koira on nykyisen staffin kantamuoto. Näin siis vuosisadan vaihteessa. 1830 eläinten väliset taistelut kiellettiin lailla. 1860-luvulla englantilainen James Hinks kehitti valkoisen bullterrierin, samoihin aikoihin vietiin Yhdysvaltoihin bull-and-terrierejä. Ne jalostettiin sitten suuremmiksi ja painavimmiksi ja nykyään ne tunnetaan pitbullterrierinä ja Amerikanstaffordshiren terrierinä.

Vuonna 1935 nähtiin näyttelyissä ensimmäiset bull-and-terrierit ja samana vuonna rotu virallistettiin. Koska rotunimenä bullterrieri oli jo varattu, piti rodullemme valita uusi nimi. Lopulta päädyttiin nykyiseen nimeen joka kunnioittaa Staffordshiren hiilikaivosmiehiä ja ketjun tekijöitä, olivathan he rotua kasvattaneet ja pitäneet huolen, että rotu ylipäänsä oli olemassa.

Staffi on ollut Englannissa 1990 –luvulla yksi suosituimmista terrieriroduista.

Suomeen ensimmäiset staffit tulivat 1964 Englannista, Amerikkalaisen Herra Steven Stonen avustuksella. Ensimmäinen staffi oli narttu Bandit`s Belle Letters. Monet muutkin ihastuivat rotuun ja Englannista tuotettiin useita koiria. Suomalaiset staffinistit liittyivät omaksi järjestöksi 1968.

Staffien rekisteröinnit ovat olleet tasaisen varmassa noususuunnassa ja staffi onkin Suomessa niittänyt mainetta iloisten ja aktiivisten ihmisten peruskoirana harrastaen lukuisia eri lajeja.