Kun staffinpentu lähtee uuteen kotiin ja siellä omistaja harjoittelee ensimmäisen oman koiran kanssa, on tärkeää, että kasvattaja on tukena kaikissa kysymyksissä oman kokemuksensa kautta rodun kasvattamisessa pennusta aikuiseksi. Tällä hetkellä tietotulva on hurjaa ja on aivan selvää, että ensimmäisen oman pennun omistajana kokee olevansa pää pyörryksissä erilaisten ohjeistusten kanssa.
Kiitos Nooralle Padin hyvästä hoidosta!
”Fiteck Paddington ”Padi” on ensimmäinen oma koirani.
Hyvän tovin jouduin omaa staffia odotella, mutta ehdottomasti odotus palkittiin. Avoin ja luottavainen suhde kasvattajan kanssa, on suuri voimavara koiran kanssa elämää opetellessa.
Padin kanssa käytiin erilaisilla kursseilla pentuna ja juniorina. Aloitimme toko-painoitteisella pentukurssilla, siitä jatkettiin toko-kurssille, vaihdettiin rally-tokoon ja siitä vielä jatkettiin agilityyn. Mikään näistä ei jäänyt meille pysyväksi harrastukseksi, mutta antoi valtavasti vinkkejä ja oppeja nuoren koiran kouluttamiseksi ja tärkeimpänä ohjasi kontaktin luomiseksi koiran ja omistajan välillä.
Nuorella staffilla ei keskittymiskyky ole mitenkään valtaisa ja välillä jouduin omistajana purra hampaita yhteen, kun esimerkiksi paikka makuu treeneissä koira karkasi muutaman sekunnin päästä touhuamaan muuta. Johdonmukaisuus, määrätietoisuus ja ripaus huumoria ovat tärkeä combo koiran koulutuksessa! Omaksi onnekseni Padi on erittäin hyvin namilla palkattava, joten sen avulla on päästy pitkälle! 
Selkeät rajat ja rauhoittumisen jalotaito helpottavat yhteistä elämää!
Meillä Padin kanssa yksi suurin saavutus on ollut, kun reilu parin vuoden iässä päästiin aloittamaan yhdessä maastoretket hevosen kanssa. Nuorena poikana ei Padille oikein käskyt mennyt perille, kun omistaja oli korkealla hevosen selässä, ja Padi totesi, ettei se sieltä pysty komentelemaan, mutta parin vuoden iässä alkoi löytyä järkeä päähän ja malttia matkaan, jonka jälkeen olikin ihana käydä yhdessä hevosen ja koiran kanssa pitkiäkin metsäretkiä! Käsky sivulle, toimii niin omistajan ollessa maassa kuin hevosen selässä.
Padin minulle tullessa ilmoitin kasvattajalle, ettei minusta ole kehään menijäksi, mutta ehdottomasti voin koiran näyttelypaikalle tuoda. Loppujen lopuksi kävi niin, että hurahdettiin näyttely touhuihin kokonaan, ja ollaan käyty ulkomailla asti kehässä! Näyttelyihin on ollut suuresti hyötyä aiempien kurssien opeista. Paikalla olo tuomarin arvioivan silmän alla ja omistajan kanssa yhdessä juokseminen sujuu, kun pentuna on saatu luotua hyvä kontakti koiran ja omistajan välille. Suuri kiitos kasvattajalle aivan mahtavasta koirasta ja perheenjäsenestä! ”
